En ole koskaan kirjoittanut julkisessa muodossa olevaa blogia. En koskaan.

Mutta nyt ajattelin aloittaa. Tiedän, että moni meistä tuskailee arkisten asioiden keskellä, pienistä murheista kasvaa suuria; yllättäin viha ja paha läikkyykin yli. En silti osaa lohduttaa ketään, enkä halua sitä muilta. Enkä kaipaa sääliä elämäntilannettani kohtaan. Tiedän, kuka olen ja missä olen. Tiedän, miten kaikkeen olen joutunut. Kaikkea en vaan aina osaa korjata ennen kuin on liian myöhäistä. Enkä itsekkäänä ihmisenä aina kykene taipumaan egoineni jälkikäteen puintiin ja tilanteiden selvittämiseen.

Joten teen sen näin, kirjoittaen. En vain tiedä, mistä tulisi aloittaa. Ehkä pitäisi ympäripyöreästi kertoa jotain itsestään ja elämäntilanteesta. Perheeseeni kuuluu kaksi alakouluikäistä lasta, olen itse vähän yli 30-vuotias. Puolen kymmentä vuotta olemme eläneet kolmisin, yksinhuoltaja-arjessa. Näistä lähtökohdista aloitamme.